Tarinoiden avulla teknologiasta ja tekoälystä – Linda Liukkaan sanoman peilaamista opetussuunnitelmaan

Liukkaan kuvitukset ovat värikkäitä ja havainnollistavia aivan kuten hänen esiintymisensäkin.

Linda Liukas kuvaa ihmisten jäsentelevän maailmaa tarinoiden avulla ja sen vuoksi juuri tarinat ovat hänen välineensä teknologian kansantajuistamiseen. Oulun yliopistolla toukokuun lopussa järjestetyn FabLearnEU-seminaarin pääpuhujana toiminut lastenkirjailija puhuu tieto- ja viestintäteknologiasta kielellä, jota ymmärtää jokainen. Sen vuoksi hänen luomaansa kuvastoa ja näkemystä tulisi hyödyntää opetussuunnitelmaan kirjattujen TVT-taitojen avaamisessa peruskoulun opettajille ja sitä kautta oppilaille.

Liukas on erikoistunut kertomaan ohjelmoinnillisesta ajattelusta, tietokoneen osista ja internetistä ruohonjuuritason esimerkeillä. Hänen viimeisin lastenkirjansa Robotti koulussa: Miten tekoäly toimii? pureskelee tekoälyä ja koneoppimista sopiviksi suupaloiksi. Hänen puheessaan toistuu usein ajatus siitä, että isot ongelmat ovat vain joukko pieniä ongelmia. Teknologiaa havainnollistaakseen Liukas on kirjoittanut omat, toki hieman keinotekoiset, teknologian aakkosensa, joiden A on lyhenne algoritmista, B Boolen algebrasta ja C luovuudesta (creativity). Mallin keinotekoisuudesta huolimatta hän luennoi näiden väliotsikoiden alla kevyesti ja selkeästi keskeisistä tietotekniikan osa-alueista: komentosarjoista, ohjelmoinnillisesta ajattelusta, loogisesta päättelystä, ykkösistä ja nollista, tekoälystä ja koneoppimisesta.

Liukas luetteli kolme muistettavaa asiaa: 1. Maailma ei ole valmis – vielä, 2. Maailma valmistuu teknologian avulla, 3. Teknologian tulisi lisätä ihmisen uskoa omiin kykyihin.

Viimeisimmän kirjansa teemaa, tekoälyä, Liukas kertoo löytyvän aivan kaikkialta kodinkoneista internetin hakukoneisiin ja sosiaalisen median uutisvirtaan. Tekoälyä on sellaisessa toiminnassa, jossa koneet havainnoivat maailmaa ja tekevät päätöksiä kuin ihmisaivot. Tekoäly kehittyy koneoppimisen kautta ihmisen ohjaamana. Liukas korostaa, että koneoppiminen ei kuitenkaan pohjaudu ihmisen kirjoittamiin ohjeisiin tai koodeihin vaan ihmisen sille syöttämiin esimerkkeihin ja luokitteluihin. Kiitos miljoonien kissavideoiden, tekoäly tunnistaa suurella varmuudella kissan valokuvista vaikka ei vielä osaakaan itse tuottaa aidon näköisiä kuvia kissoista. Koulussa koneoppimista voidaan havainnollistaa kouluttamalla esimerkiksi englannin tunnilla tekoälyä tunnistamaan kohteliaat ja ilkeät englannin adjektiivit luokittelemalla ensin iso joukko sanoja joko positiivisiksi tai negatiivisiksi (Make me happy -harjoitus).

Hieman yli kolmikymppinen Liukas yhtyi nauraen lainaukseen: ”Kaikki teknologia on mielenkiintoista ja innostavaa ennen kuin täytät kolmekymmentä, mutta epäilyttävää tämän jälkeen.” Pääosin teknologian positiivisiin puoliin keskittyvä Liukas ei missään nimessä kieltänyt, etteikö esimerkiksi tekoälyllä olisi myös negatiivisia seurauksia. Hänen mukaansa algoritmien kehittymisestä on valitettavasti seurannut muun muassa se, että YouTuben viihdesisältöjä tuotetaan algoritmien ehdoilla. Tällaisen toiminnan tavoitteena on saada hakukoneen algoritmi nostamaan ohjelma katsojien nähtäväksi, jotta kanavalle saadaan korkeat katsojaluvut ja niiden seurauksena paljon mainostuloja. Kun lastenohjelmia tuotetaan algoritmeja eikä ihmisiä varten, seurauksena on, että sisällöistä tulee laadullisesti huonoja ja ohjelmista keskenään samankaltaisia.

Yksi tärkeimmistä opetettavista asioista on käsitys siitä, mitkä tehtävät kannattaa antaa tietokoneen tehtäviksi.

Mitä meidän opettajien siis tulisi tietää, jotta voisimme ohjata oppilaita ymmärtämään tieto- ja viestintäteknologian käyttö- ja toimintaperiaatteita ja opettaa nykyaikaista monilukutaitoa? Linda Liukkaan teknologian aakkosten tavoin aloittaisin algoritmin käsitteestä. Sen ymmärtäminen on aivan keskeistä, jotta ymmärtää hakukoneoptimointia, tekoälyä, ohjelmointia ja ylipäätään internetiä.  Sen jälkeen on luontevaa jatkaa ohjelmointiin, jonka hallinta on osa mm. peruskoulun matematiikan ja käsityön tiedollisia ja taidollisia sisältöjä. Kolmanneksi nostaisin tekoälyn, koneoppimisen ja syväoppimisen perusperiaatteiden ymmärtämisen.

Liukkaan vahvuudet ovat taitavassa sanojen käytössä, monimutkaisten asioiden pelkistämisessä sekä värikkäässä tarinankerronnassa. Hänen lastenkirjojensa kautta niin opettajat kuin oppilaatkin voivat ylittää mahdollisen teknologiapelkonsa ja kokea osaamisensa ja mahdollisuuksiensa kasvavan teknologian avulla. Linda Liukkaan sanoin:

”Teknologia on taianomaista, mutta ei taikuutta.”

”Ei taikaa vaan logiikkaa.”

PS: Liukkaan vinkkaamat sivustot, joiden pelien ja tehtävien avulla voi oppia koneoppimista:

https://quickdraw.withgoogle.com/

https://machinelearningforkids.co.uk/#!/worksheets

https://teachablemachine.withgoogle.com/

PPS: Lisäluettavaa tekoälyn, koneoppimisen ja syväoppimisen eroista

https://skymind.ai/wiki/ai-vs-machine-learning-vs-deep-learning

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s